sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tänä viikonloppuna...

Bulb wip

Neuloin Bulbia samalla kun katsoin White Collaria, Vikingsiä ja Game of Thronesin uuden kauden avausjaksoa. Vielä 16 senttiä ja helma olisi valmis.

Making a dress

Ja ompelin mekkoa. Kiroilin. Paljon.

Mekkotehdas

Viime maanantaina kävin siis hakemassa Mekkotehdas aikuisille -kirjan postista ja heti ensimmäisenä piti etsiä vuosia keräilemäni mekkokankaat esille. Ja sitten miettiä minkä kankaan ja mallin valitsen ekaksi. Päätin valita Ainon (kannen malli) ja Gudrun Sjödeniltä tammikuussa ostamani kankaan. Ja aherruksen lopputuloksena on toistaiseksi aika nätin näköinen mekko.

Aino in the making

Hihat vielä puuttuvat, helman viimeistely ja piilovetovetoketju takasaumaan. Ne jäivät vielä huomiselle.

Vaikka eka mekko on vielä kesken, suunnittelen seuraavaa. Ajattelin ommella toisen Ainon Marimekon Sudenkorento-kankaasta, Ingerin Marimekon Muija-kankaasta ja Selman Raijan Aitan pellavakankaasta. Taitaa neulominen jäädä vähiin toukokuussa?

perjantai 10. huhtikuuta 2015

ILOhuivi

Nyt on jo huhtikuu, ajatelkaas! Kohta pitää jo neuloa kesäneuleita, mutta vielä pari viikkoa ajattelin neuloa ihan lämmintä syksyn varalle (tai kylmän kesän). Toisinsanoen neuloa valmiiksi keskeneräisiä. Tuskinpa tulevana kesänäkään haluan alpakkalankaa neuloa.

Menin pääsiäiseksi vanhempieni luokse ja otin sinne mukaani erään kauan aikaa sitten keskenjääneen työn, jotta tekisin sen valmiiksi ja antaisin sen äidilleni. Ja mikähän se työ mahtoi olla? No ILOtakkihan se oli, tosin takista tulikin huivi.

Vuonna 2013 OMA Koppa -blogin kirjoittaja Virpi Siira julkaisi postauksen ILOtakistaan ja se aiheutti buumin käsityöpiireissä. Moni virkkasi omaa versiotaan ohjeesta, minä myös. Paitsi että oma versioni jäi kesken. Aika ajoin olen ottanut projektin esille ja miettinyt, mikä siinä mättää. Koska tänä vuonna on tarkoitus saada kaikki ufoutuneet projektit joko valmiiksi tai puretuiksi, otin tämän esille. Ja totesin, että takki on yksinkertaisesti liian värikäs minulle. Plus tällainen minikokoinen hukkui siihen etuliepeiden runsauteen.

En kuitenkaan halunnut purkaa koko tekelettä, koska aikaa kuitenkin oli kulunut sen virkkaamiseen ja Dropsin Delightin purkaminen oli sanonko mistä, kuten myöhemmin totesin kun purin yhteen huopaantuneita saumoja. Aluksi hain inspiraatiota muiden hienoista variaatioista, se otti jopa laatikkopaidan muodon, mutta se ei muuttanut tosiasiaa, että tekele oli liian värikäs vaatteeksi. Sitten muistin sen. Äiti toivoi isokokoista huivia, joka lämmittäisi hänen selkäänsä kun hän istuu tietokoneen äärellä. Ja huivihan siitä tulikin!

Joten pidemmittä puheitta, tässä on ILOhuivi:

ILOhuivi

Malli: ILOtakki by Virpi Siira
Lanka: Drops Delight
Koukku: 4 mm
Menekki: 405 grammaa
Fiilis: Vihdoinkin se on valmis!

Järjestelin palat uudelleen ja reunuksen tein virkkaamalla ensin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja sitten rapuvirkkauksella viimeistelin reunan. Tuli hieno huivi ja sopivan suuri.

Jätin huivin mielelläni äidille. Olen nimittäin kaiken sen purkamisen ja uudelleenompelun jälkeen niin kyllästynyt koko tekeleeseen. Mutta tulipahan tehtyä. Lankaa jäi sen verran, että niistä saisi kivat kirjoneulesukat. Tai ihan vaan raidalliset.

Mukavaa käsityöntäytteistä viikonloppua kaikille!