Tammikuun asioita

Ja niin vuoden eka kuukausi on kohta lopuillaan. En tiedä oliko se mitenkään loistava aloitus vuodelle, mutta ainakaan en ole ollut sänkypotilaana. Kirjoitan tämän postauksen loistavan Sei Shónagonin hengessä, nimittäin tässä kuussa on tullut luettua Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava, 2013). Suosittelen.

Asoita joita ei itse jaksa neuloa:
Ohuet tai paksut puuvillaneuleet. Etenkään jos lanka on mustaa. Sen sijaan paksun ja napakan puuvillajakun löysin KapphAllista ja ohuen mustan puuvillaneuleen Gudrun Sjödenin liikkeestä.

Asioita jotka saavat hyvälle tuulelle:
Kun näkee pitkästä aikaa ystäviä.
Hyvä ruoka. (Bar & Grill Mayan ruoka on nannaa!)
Elokuva joka saa nauramaan. (Viikossa aikuiseksi on aika mainio elokuva!)
Kaunis lanka.
Onnistunut neuleprojekti.
Tulevien neuleprojektien suunnittelu. (Kai olette jo nähneet Interpretations 2 kokoelman?)
Jooga. Etenkin seitsemän vuoden tauon jälkeen.
Postikortti neuleystävältä.

Asioita joista yllättäen pidätkin:
Vihreä tee.
Latte. Etenkin jos olet aina inhonnut kahvia. Olen kai tullut vanhaksi?

Asiat jotka harmittavat:
Kun pyöröpuikko hajoaa kesken neulomisen ja joudut ostamaan uuden. (Kyllä ChiaoGoon Red Lace -puikoille on laitettu hintaa! Mutta olipahan nopea toimitus, eilen tilasin ja tänään tuli perille.)
Kun jätät viime tippaan taidenäyttelyssä vierailun ja sitten et pääsekään, kun puolisosi sairastuu. (Vielä tosin muut ehtivät, Edvard Munchin taidenäyttely on vielä sunnuntaihin asti Didrichsenin museossa!)
Kun sisällä on liian kuuma, koska lämpöpattereiden toimivuuden tarkistaminen ei kestänytkään kahta päivää, vaan reilusti yli viikon. Ehkä ensi viikolla voimme palata normaaliin sisälämpötilaan.
Kun unelmatyöpaikastasi ilmoitetaan, että olit vain toiseksi paras hakija.

***





Tän hetken neulotuin työ on Rililien BlueSand Cardigan. Hiha on kesken sen edellä mainitun pyöröpuikkoaksidentin jälkeen, joten jatkoin vartaloa uusia puikkoja odotellessa. Erityisesti tässä mallissa tykkään tuosta erikoisesta pinnasta hihoissa ja vartalon lopussa.

***


Semmoinen oli tammikuu. Mitähän tapahtuu helmikuussa?

Postipäivä

Oli eilen. Tää postaus tulee juuri sopivasti ton lankavaraston esittelyn jälkeen. Mut mun mielestä lankavarasto on alati muuttuva asia. Välillä ostat jotain uutta ja kivaa, ja myyt pois jotain josta et enää pidä. Näin olen tehnyt tässäkin kuussa. Ostin kivaa lankaa ja myin pois vanhoja Nalleja, kun kanssaneuloja tarvitsi sitä väriä ja kellään muulla ei ollut jäljellä noin antiikkista Nallea just siinä värissä.

Eräs kanssaneuloja on myymässä lankavarastoaan pois. Hän ei enää koskaan pysty neulomaan, joten kauniit langat jäisi käyttämättä. Olen jo pidemmän aikaa ihaillut hänen kauniita lankojaan ja nyt kuukausien pohdinnan jälkeen kysyin häneltä tiettyjä lankoja. Ja eilen ne sitten saapuivat tänne viereiseen kaupunkiin.

Koska kaikki tykkäävät katsella kauniita lankoja, tässä on kuvia! (tai ainakin minä tykkään)



Puserollinen Brooklyn Tweedin Loftia(!), puserollinen Hopeasäikeen Sukkaa ja puserollinen Handun Perussukkalankaa (mun lempparia).



Brooklyn Tweedin Loft värissä Long Johns. Hienosti on kamera tarkentanut tuohon vyötteeseen. Piti miettiä kauan mitä näistä tulisi, mutta lopulta päädyin Haywardiin. Mutta tuo ohjeen hinta... Jos sen ostan, pitäisi neuloa monta Haywardia että hinta tuntuisi kohtuulliselta.



Hopeasäikeen Sukka värissä Tahto. Väriä on hankala kuvailla, mutta se on ihana. Tästä tulee Snow in May yhdessä tummanharmaan langan kanssa.




Handun perussukkis värissä totinen harmaalla silattu petrooli. Yksi vyyhdeistä on vähän erinäköinen kuin toiset. En ole täysin vielä päättänyt mitä neuloisin tästä, mutta jotenkin haluaisin neuloa uuden Opettajattaren, kun se ensimmäinen taitaa joutua purettavaksi (sniff). Joo, Opettajatar voisi olla hieno.

Hassu kommellus tapahtui, kun paketti saapui. Säikähdin, kun ovipuhelin yhtäkkiä pirahti, ensimmäistä kertaa ikinä. Sitten osasin peräti vastata siihen (ei mun edellisissä kämpissä näin hienoa systeemiä ollut). Toisessa päässä olikin postin työntekijä tuomassa lähetystä. Sopersin puhelimeen että joo menee hetki ennen kuin keksin miten oven saa avattua. Lopulta sain oven auki. Postinmiehen kanssa sitten juteltiin hetki ja hän kertoi, että hän on tuonut tähän taloon useamman kerran paketteja ja joka kerta siellä toisessa päässä sanotaan, että ööö, tota, mitenhän sen oven saa auki. En siis ollut ainoa. Onneksi.

Nyt pitäisi saada vaan puikot vapaaksi että voisin aloittaa neulomaan noista langoista! Tai sitten vaan hylkään keskeneräiset työt. On sitä ennenkin niin tehty.

Lankavarasto tammikuussa 2015

Moni kuvaa lankavarastonsa vuoden vaihteen jälkeen. Niitä on kiva katsella ja etenkin vertailla, mitä uutta on tullut ja mitä on mennyt, mitkä langat ovat samoja. Itsekin olen joskus kuvannut kauan aikaa sitten, mutta sitten Saksan vaihtolukukauden jälkeen se jäi. No, nyt on hyvä aika aloittaa tämä traditio uudelleen! Joten olkaa hyvät, tässä on lähes koko lankavarastoni:





Kuvista puuttuu suurin osa keskeneräisistä töistä ja jämälangoista, ja sitten koti-kotona on mun seiskaveikat, joista on viimeiset kolme vuotta ollut keskeneräisenä tilkkupeitto.

Ei mun kaikki langat mahtuneet samaan aikaan sängylle. Tästäpä ajattelin, että tavoitteena voisi olla se, että kaikki langat mahtuisivat yhtäaikaa sängyn päälle, keskeneräiset työt mukaan lukien. Se ei ehkä vielä tämän vuoden aikana tapahdu, mutta olisi sopiva tavoite seuraavalle kahdelle vuodelle.

Mites muut, onko tullut otettua lankavarastokuvia?

Uusi vuosi, uudet kujeet (taas kerran...)

Ja niin se uusi vuosi alkoi. Olen tässä pyöritellyt miten kirjoittaisin viime vuodesta. Pitkästä ja tarkasti, vai lyhyesti. Jossakin suhteessa vuosi oli onnistunut: lankavarastoni kutistui 3,5 kiloa! Hyvä minä.

Vuosi 2014 ei ollut mikään maailman paras vuosi. Se alkoi sillä, että olin todella sairas ja ensimmäiset seitsemän kuukautta olin enemmän tai vähemmän sairaana. Vuosi parani kuitenkin loppua kohti ja tulin terveemmäksi (tosin tää tervehtyminen jatkuu vielä ainakin tämän vuoden alkupuoliskon, ennen kuin voin itseäni kutsua taas semi-terveeksi). Olin myös koko vuoden työttömänä valmistumisen jälkeen. Vuoden viimeisenä päivänä heräsin aamulla aikaisin, menin yksityiselle hammaslääkärille paikkaamaan hampaan, josta lohkesi iso pala ison reiän takia, sitten kärsin hammassärystä, ajoin kuusi tuntia etelään ja kärsin migreenistä loppuillan. Oikein sopiva lopetus vuodelle.

Päätin jo useampi kuukausi sitten, että vuodesta 2015 tulee aivan mahtava! Kun ei siitä huonompikaan voi tulla. (tai voi, mutta ei takerruta siihen) Ehkä tänä vuonna pääsisin käymään ulkomailla, ehkäpä ihan Tukholmassa tai Tallinnassa. Varmasti saan työpaikan ja varmasti saan lankavaraston pienenemään sopivamman kokoiseksi. Varmasti neulon kivoja asioita.

Kuten tuossa mainitsin, joululoman vietin maalla vanhempieni luona ja siellä neuloin kalenterisukan lisäksi kahta kesällä kesken jäänyttä neuletta.



KC on Isabell Kraemerin puseromalli, jonka päätinkin toteuttaa villatakkina. Tulin siihen tulokseen, että paksusta alpakkalangasta neulottu pusero olisi liian kuuma.



Ravello on myös Isabell Kraemerin puseromalli ja tämä on kolmas versioni siitä (ei puhuta siitä että nro 2 on vielä kesken...) Tähän versioon päätin tehdä vartaloon enemmän raitoja ja myös hihoihin. Tuo itseraidoittuva lanka tuo raitoihin ihan erilaisen tunnelman kuin yksivärinen.



Joulukuun ja vuoden viimeiseksi lankaostokseksi jäi Kaapelitehtaan joulumyyjäisistä ostetut käsinvärjätyt suomenlampaanvillavyyhdit. Nää on niin suloisia minivyyhtejä! Näistä tulee raitalapaset sitten isoina.

Mitäs olen ajatellut tänä vuonna tehdä? Ainakin olen haastanut tekemään itseni 15 neuletta ja ensimmäisen niistä olen aloittanut. Steppe-sedän Verticles Unite -huivin kahdesta käsinvärjätystä ja kolmesta itse kehräämästäni langasta. Sen lisäksi haaveissa on sormikkaat itselle (Sukupolvien silmukoissa on ihania malleja) ja tavoitteena on myös neuloa useampi neuletakki. Lisäksi päätin, että neulon puolisolle ja äidille lupaamani neuleet vihdoinkin. Niin ja tietysti neulon tai puran ufoutuneet neuleet.

Siinä voisi olla ihan tarpeeksi tekemistä!