keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syksy on saapunut.

Kesä tuli ja kesä meni. Toivottavasti se oli teillä parempi kuin minulla. En muista milloin viimeksi olisin itkenyt niin paljon kuin viime kuukausina. On ollut hautajaiset, huonoja uutisia oman terveyden kannalta, muita suru-uutisia ja kuolleen lemmikin löytäminen pihalta. On ollut maailmanahdistusta ja toivottomuutta. Ja huolta tulevaisuudesta, ehkä hieman katkeruutta. Koko vuosi on ollut vaikea, mutta... Syksy on täällä. Aika parantaa haavat. Ja toivoa on enemmän.

Koko vuoden vaikein pala on ollut hyväksyä se, että omasta tulevaisuudesta ei tulekaan olemaan sellainen, kun vuosia oli suunnitellut. Mutta katkeruudelle ei saa antaa valtaa. Elämä antaa ja elämä ottaa. Ehkä minun tarkoitukseni tässä maailmassa onkin toisenlainen, mutta en vielä tiedä mikä se on.

Joten ymmärrätte hyvin, miksi blogi on päivittynyt suhteellisen harvoin. Minä pidän tätä enemmän sellaisena hyvänmielen paikkana ja sitä on suhteellisen vähän ollut viime aikoina. Mutta nyt pelätty leikkaus on ohi ja se meni ihan hyvin. Olen sairaslomalla kuukauden, joka vietetään enimmäkseen levossa, joten käsitöitä tulee varmasti tehtyä, kunhan vointi kohenee.

Mutta jos kerrotaan ne vähät asiat, jotka olivat hyviä kuluneen kesän aikana:

- näin kaverini M:n pitkästä aikaa, viime kerrasta olikin jo kaksi vuotta
- kaunis kesäinen Helsinki
- jäätelö
- Tove Janssonin näyttely Ateneumissa
- Guardians of the Galaxy
- kirjoitusinnon palaaminen (olen siis kirjoittanut tarinaa kesän ajan, mutten blogia)
- Titityy ja sen ihanat langat (ja hyvä palvelu)
- loistavat alennusmyyntilöydöt (ainakin kaksi vuotta olen etsinyt harmaata collegejakkua ja nyt sen löysin!)
- onnistunut työhaastattelu
- ystävät
- hyvä ruoka

Joten on niitä hyviäkin asioita tapahtunut. Ne pahat asiat sen sijaan ovat olleet lamaannuttavia.

Joten! Edessä on pitkä sairasloma. Ajattelin käyttää sen neulomiseen, etenkin noiden kesän aikana kesken jääneiden töiden valmiiksi neulomiseen. Nyt kun ulkona on viileä ilma, niin esim sen alpakkapuseronkin neulominen tuntuu järkevämmältä. Sen lisäksi meinasin neuloa pontson. Enkä mitä tahansa pontsoa, vaan paloista kootun pontson... Saa nähdä, toivottavasti siitä tulee yhtä hieno kun visio mun päässä.

Seuraavalla kerralla ehkä kuviakin langoista että neuleista. Ja siitä palapontson etenemisestä.

4 kommenttia:

Neulisti kirjoitti...

Oivoi. Kovasti tsemppiä sairauksien selättämiseen! Ja kun maailma ahdistaa, on lienee parasta hautautua pehmoisiin lankakasoihin pahaa maailmaa piiloon. Voimia!

Susu kirjoitti...

Voimia! Ajan kanssa helpottaa.

Soile kirjoitti...

Katkeruus on ehdottomasti se asia mihin ei saa vajota! Sen verran pahaa myrkkyä se on. Sinulla on tuossa jo hyvä lista hyvistä asioista. Ja kunpieniä onnenpalasia saa kerätyksi paljon, niin jospa ne tasapainottaisivat niitä ikäviä asioita. Katri-helenaa vapaasti lainatekseni: selkä vastatuuleen ja kas, tuuli onkin myötäinen!

Raiku kirjoitti...

<3