torstai 30. toukokuuta 2013

Jämälankailua taas kerran

Tykkään jämälankailusta hieman liikaa. Aina kun sopiva määrä jämäkeriä kerääntyy laatikkoon, keksin uusi jämälankatöitä. Ja sitten taas ootellaan, että keriä tulee lisää. Siinä missä muut riemuitsevat, että kaikki lanka tuli käytettyä projektiin, minä riemuitsen, jos pieni keränen jää yli.

No, nyt olen näköjään aloittanut kaksi jämälankatyötä, oikeastaan kolme jos se puuvillalangoista virkattava tyynynpäällinen lasketaan.

1. Jämälankahuivi joka on inspiroitunut tästä upeasta jämälankahuivista. Aloitin neulomaan samaa mallia eli Color Affectionia ja tällä hetkellä olen menossa ko huivin kolmannessa osiossa (short roweissa). Ensimmäinen Color Affactionini oli hieman iso, joten teen tästä pienemmän. Jämäkeriä on noin 200 gramman edestä. Minun silmiini tämä huivi näyttää kauniilta. Tulee taas yksi käyttöhuivi lisää.

DSC01813

2. Virkattu palapeitto Dottie Angelin malliin. Ihastuin Dottie Angelin kirjassa olleeseen virkattuun palapeittoon. Päätin tehdä samankaltaisen dk- ja worsted-vahvuisista langoista, eli niistä jämkeristä ja yksinäisistä keristä. Minulla on jo pari vuotta ollut sellainen 50 gramman kerä, josta ei ole yksinään yhtään mihinkään (tuo oranssi tilkku on siitä kerästä). Nyt se pääsee osaksi tätä peittoa. Yhteen palaan menee noin 14 grammaa. Yksiväristen lisäksi teen raidallisia paloja.

DSC01817

3. Kukkatyyny. Esittelin sen alun aikaisemmin. Siihen tulee lähes kaikki Tennessee- ja Muskat-jämät sekä kokonaiset kerät (siniset kerät eivät jostain syystä sopineet muiden värien kanssa yhteen, joten niistä pitää keksiä jotain muuta).

***

Niin ja tuosta haasteesta... Se ei ole millään lailla vakavamielinen. Sen tarkoituksena on motivoida neulomaan kesän aikana. Jos se ei ole elokuun loppuun mennessä valmis, niin jatketaan syyskuulle. Kun saan haasteen valmiiksi, minua odottaa palkinto! (tai no, sitten saan tilata sen palkinnon). Muistinpa tässä, että minulla on koko vuoden haasteena neuloa kolme ohutta villatakkia, joten täytynee kesällä neuloa yksi ohut neuletakki lisää, jottei syksyllä tule kiire (syksylle jäisi sitten yksi ohut neule neulottavaksi). Taidan kaivaa madelinetoshit esiin ja neuloa niistä neuletakin.

2 kommenttia:

Soile kirjoitti...

Että Dottie sitten iski hermoon :)

Jämälanat ovat rasittavia, niistä tulee aina kauhia angsti. Niitä on aina liian vähän johonkin prokkikseen tai sitten ne ei muuten passaa keskenään. Taisitten vaan olen liian kriittinen.huivin alku näyttää nätilltä

Ladetsu kirjoitti...

Soile, Dottie iski aika tehokkaasti hermoon. :)

On minulla siellä useampi kerä, jotka ei tule koskaan sopimaan minkään kanssa yhteen. Pitänee joskus lahjoittaa ne eteenpäin.