sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Varjo

Sain Varjo-mysteerihuivin valmiiksi viime viikolla.

Varjo

Varjo

Varjo

Malli: varjo [shadow]
Suunnittelija: Veera Välimäki
Lanka: madelinetosh tosh merino light, sävyt Mourning Dove(sininen) ja Tern(harmaa)
Puikot: 3,5 mm
Menekki: lähes kaksi vyyhtiä, 191 grammaa.
Fiilis: Tää on tosi ihana ja unelmanpehmeä!

Tykkään. Tämä huivimalli on todella käytännöllinen: huivin voi kietoa helposti kaulan ympärille, mutta se toimii hyvin myös hartiahuivina. Aika monena iltana huivi on ollut hartioilla lämmittämässä, kun illan viiletessä on tullut kylmä.

Veera on kyllä nero suunnittelemaan huiveja. Tykästyin malliin niin, että aion neuloa toisen. Ehkä kolmannenkin...

torstai 18. lokakuuta 2012

Sielunmaisema

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Kävellessäni ympäri Hailuodon pitkuspuita ajattelin, että jos minun pitäisi valita sielunmaisema, se olisi Hailuodon rannat sumuisena aamupäivänä. Näitä kuvia katsoessani voin tuntea kasvoillani viileän merituuleen ja kuulla aaltojen kohinan.

Sielunmaisemamusiikkia ovat tämä ja tämä.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Oulun kädentaitomessut 2012

Kävin eilen "pyörähtämässä" kädentaitomessuilla. Tai no, voiko viittä tuntia sanoa pyörähdykseksi? Hyvässä seurassa viihtyy todella pitkänkin aikaan ihmismassan keskellä.

Olin etukäteen määritellyt budjetin ja päättänyt pysyä siinä, mutta joustin lopussa hieman(muutaman euron). Muuten olisin katunut ja pitkään. Siellä olisi ollut vaikka mitä kivaa ja kaunista, mutta suurin osa oli budjettini ulottumattomissa. Kuten Riimingan tunikat ja laukut, voi huokaus. Rahakkaampia päiviä odotellessa.

Messuostokset

Mitäpä sitten ostin? Pidin mielessä sen, että lankaa minulla on tarpeeksi, joten ostin muutaman vyyhdin lankaa ja kauniita puunappeja: vasemmalta oikealle Manos del Uruguay Silk Blend, Knitlob's Lair Väinämöinen ja Manos del Uruguay Lace. Vyyhtien päällä on puunappeja.

Manos del Uruguay:n Silk Blend oli ostoslistalla jo ennen messuja ja näinpä ostin sen vyyhdin ensimmäisenä. Seuraavana tartuin Manosin pitsivyyhtiin. Sen jälkeen ostin kauniit puunapit ja lopulta venytin budjettia, jotta sain ostettua yhden Väinämöisvyyhdin värissä Dahlia. Kun se vaan on mun värinen.

Lähdin messuille etsimään myös nappeja ja löysin nuo puunapit. Saa nähdä mihin neuletakkiin nuo laitan. Sopisivat todella hyvin marjapuuron väriseen lankaan. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen messuostoksiini.

Tänään taas ahdistuin lankavaraston koosta(muunmuuassa). Musta tuntuu, että nyt ei tartte ainakaan vuoteen ostaa yhtään lankaa. Tai kankaita. Tai kehruukuituja. Tai vaatteita.

Pitäisiköhän pitää "älä osta mitään turhaa" -vuosi?

No parhaiten lanka kuluu neulomalla. Sain perjantaina valmiiksi Varjon. Tänään otin esiin Varjon takia kesken jääneen neuletakin ja jatkoin sen neulomista. Ensi viikon luentoneuleena on äidin huivi. Nyt ei tarvitse taas pariin viikkoon miettiä mitä neuloisi.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Oho.

Vuodesta 2012 piti tulla hyvä vuosi, kaikin puolin. Lankavarastonkin piti vajua ainakin parilla kilolla.

Joo, eipä mennyt niin kuin piti.

Laitan aina tarkkaan ylös kaikki ostot ja kulutukset joka kuukaudelta. Merkkaan plussalla jos ostin kuukaudessa enemmän kuin kulutin(neuloin, virkkasin, myin) ja miinuksella jos kulutin enemmän kuin ostin. Katsoin eilen koko tähän astisen tilanteen ja järkytyin: lähes joka ikinen kuukausi on ollut plussan puolella ja useimmiten todella reilusti Laskin plussasumman yhteen ja oho, eipä taida lankavarasto vajua tänä vuonna. En kehtaa sanoa summaa, hävettää(tai harmittaa, miten sen nyt ottaa).

Ymmärrän kyllä syyt miksi kävi näin. On helppo vannoa vähentävänsä silloin, kun on terve. Osa teistä ehkä muistaakin, sairastuin vakavasti heti vuoden alussa. Vasta nyt lokakuussa on alkanut tuntua siltä, että minusta tulee vielä jonain päivänä "terve"(ehkä sitten ensi vuonna?). Olen ostanut paljon lankaa lohdutukseksi ja neulonut kuitenkin hyvin vähän. Silloin käy näin.

Olen miettinyt, että pitäisikö minun tehdä asialle jotain? En tahdo myydä lankojani: ei se suurta muutosta aiheuttaisi tilastoissa. En myöskään aio neuloa hulluna, koska en jaksa ja minulla ei ole aikaa leikkiä neulekonetta(opiskelu haittaa harrastuksia).

Haluan kuitenkin parantaa vuoden tulosta hieman ja kehitin toimintasuunnitelman, jonka pystyn toteuttamaan(ehkä).

1. Teen valmiiksi virkkuupeiton, jonka parissa olen ahertanut monta kuukautta. Se kuitenkin vie noin 700 grammaa lankaa.

2. Tyhjennän paksulankavarastoa. Neulon tietystä paksulangasta lämpimän paidan/neuletakin, toisesta paksulangasta lämpimän kaulurin ja neulon valmiiksi paksulangasta aloitetun neuletakin. Ja hups hei, kilo lankaa on kulutettu! (samalla saan ensi talveksi lämpimiä neuleita)

3. Teen valmiiksi keskeneräisiä töitä, jotka ovat lähes valmiita. Niissä kun ei olisi kauheasti enää neulomista. Tämä on se epätoivoisin kohta, koska yleensä työt jäävät kesken, kun kiinnostus loppui.

Ei kuitenkaan huolta, en ota tätä niin vakavasti. Katotaan miten käy.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Coco avant Chanel

Olen jo vuosia halunnut katsoa elokuvan Coco avant Chanel(2009). Pari kuukautta sitten lainasin elokuvan kirjastosta. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi katsoa elokuvaa, kunnes eräänä sunnuntaina oli pakko. En voinut enää uusia lainaa ja maanantaina piti dvd palauttaa.

Elokuva kertoo tarinan siitä, kuinka Gabriellestä tuli Coco Chanel. Olen aikaisemmin katsonut Coco Chanelista kertovaa sarjaa, jonka perusteella tiesin jo suunnilleen, mitä elokuvassa tapahtuu. Kärsimättömien valinta on elokuva: juoni etenee nopsasti ja tärkeimmät asiat selviävät alle kahdessa tunnissa.

Pidinkö elokuvasta? En oikeastaan osaa sanoa. Se oli hyvä, hyvin näytelty ja visuaalisesti kaunis elokuva. Audrey Tautou on yksi lempinäyttelijöistäni. Mutta tämä elokuva ei nouse lempielokuvieni joukkoon ja tuskin katson tätä uudestaan.

Jos olet kiinnostunut Coco Chanelista ja haluat nopeasti tietää miten hän nousi suosioon, elokuva on valintasi. Jos tahdot tarkemmin tietää tapahtumista, sarja on valintasi.

Vähän niinkuin Ylpeys ja ennakkoluulo: jos tahdot nauttia tarinasta vain hetken aikaa, katso elokuva. Jos tahdot pidempiaikaisen neuletuokion, katso tv-sarja. Olen katsonut molemmat valehtelematta kymmenisen kertaa ja muistan lähes kaikki vuorosanat ulkoa. Silti en koskaan kyllästy.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Punaista sen olla pitää.

Bloggaamiseen tulikin sitten tauko, kun ensin sairastuin vatsatautiin ja olin sänkypotilaana useamman päivän, ja sitten piti opiskella ahkerasti ja ottaa opinnoissa kiinni. On se kumma, kuinka paljon jää jälkeen muutaman päivän sairastamisen takia.

Kävin ennen retriittiä ostamassa Marimekon Maripaidan ja penaalin. Ajattelen, että vaikka paita maksaakin paljon, se kestää vuosia paremmin kuin eräiden vaateketjujen halvat trikoopaidat(etenkin jos niitä paitoja käyttää. Jos ne on vaan vaatekaapissa, ne säilyvät hyvinä). Sain hintaan opiskelija-alennuksen.

Marimekko

Pallopaita on ollut haaveissa jo lukiosta asti. Silloin en paitaa halunnut, koska kaikilla muilla oli sellainen ja minähän en pukeudu samanlla tavalla kuin kaikki muut(vaikka tosiasiassa pukeuduinkin). Nykyään asialla ei ole enää väliä: minähän tasan pukeudun juuri niin kuin haluan.

Penaali oli tarveostos. Vanhan (Marimekon)penaalini ostin lukion alussa. Se on palvellut minua uskollisesti tähän asti, mutta on nykyisiin tarpeisiini liian iso(lue: siihen mahtuu liikaa kyniä ja sitten se on painava). Ostin sitten pienemmän koon juuri oikean värisenä: puna-valkoisena. Toivottavasti uusi penaali kestää yhtä hyvin kuin vanha.

Pallopaidasta tuli jo lemppari. Hyvä ostos siis.